Kotini on linnani, ei minulta mitään puutu. Paitsi kaikki muu. Olemme eläneet muovipussissa. Kaikki tekemisemme on keskittynyt kotiin ja tontin rajojen sisäpuolelle. Kaikki voimavarat olemme keskittäneet arkeen ja lisää voimavaroja olemme hakeneet kodista, arjesta ja toisistamme. Ei mikään ihme, että alkaa ahdistamaan. Käytämme molemmat sanaa ahdistus. Se kulminoituu talojen seinien sisään. Olen huomannut, että kun astuu sisään, se ihan huokuu seinistä ja ottaa vallan. Viimeisen kahden kuukauden aikana olemme molemmat vuorotellen lähteneet ajelemaan ja hakemaan happea. Karkuun omia ajatuksia ja ahdistusta. 

Jostain syystä emme tee mitään omaksi iloksemme. Mitään omaa ei ole. Pikku puuhat, joista tulee hyvämieli, on kaikki ammennettu tämän talon sisältä. Kumpikaan ei käy missään tai ole omia harrastuksia. Niitä molemmilla on ollut aikoinaan monta. Olemme eläneet tälle parisuhteelle. Mistä kumpusi käsitys, että meidän parisuhde ja tämä muovipussi, jossa elämme, hajoaa jos toinen lähtee edes hetkeksi johonkin. Mistään emme ole saaneet uutta virtaa, että jaksaisimme hoitaa itseämme ja parisuhdetta oikealla tavalla. Olemme tukahduttaneet tämän suhteen. Ystävät ovat luovuttaneet, eihän meillä ole ollut "aikaa" heillekkään. 

Kaikista eniten sattuu se, että tämän huomatessaan olemme jo molemmat päästäneet suusta sanan ero ja sitä kohti mennään niin etten perässä meinaa pysyä. Eikö ilmaa vaan voisi päästää muovipussiin ja huomata, että sitä ei enää ole. Molemmat pidetään huolta itsestämme ja luodaan kontaktit "ulkomaailmaan" uudestaan ja saadaan uusia voimavaroja parisuhteeseen. Puolisoni ei jaksa, hän pelkää että juna lähtee peruuttamaan. Tämä ajatus on kokoajan ollut pelastusrenkaani, johon tukeudun. Tällä ajatuksella kaikki kääntyy parhainpäin. Toinen vaan on niin loppu ja solmussa itsensä kanssa, häntä painaa omat tekonsa, joilla itseään piinaa. Anteeksi on saatu, mutta itsesyytös on niin kova. Hänestä kaikki paha seuraa aina ja ikuisesti meitä. Kukaan ei koskaan voi olla vapautunut tässä suhteessa, niin paljon on kertynyt painolastia. 

Viimeiset kolme vuotta on puurrettu tämän parisuhteen eteen täysin väärin taktiikoin. Tämä saa minut surulliseksi ja vihaan itseäni, etten ole tehnyt tätä oikein, niin paljon me yritimme.